Toko

Ehdottomasti meidän päälajimme. Sekä minä että Mindi tykätään tokosta eniten. Tokon aloitimme Mindin ollessa puolivuotias, kun mukaan ei lasketa niitä epätoivoisia sivulletulo yritys opetuksia taikka seuraamisen alkeita sitä ennen. Onneksemme ryhmä, johon päästiin, oli aivan huippu ja meillä oli aina tosi kivaa ja hyvä yhteishenki. Vieläkin mä kaipaan niitä tiistaitokoja siinä parhaassa porukassa. Siitä lähti mun tokoinnostus ja se on kestänyt jo pari vuotta, muutamaa taukoa lukuunottamatta. Mindin luonne on melkein täydellinen tokoon; ahne, miellyttämisenhaluinen, tekemisen intoinen ja Mindi omaa kaasu-jarru vaihteet eli kun ei tehdä mitään, Mindi pystyy olemaan rauhassa ja on kärsivällinen, mutta kun jotain tehdään niin Mindi tekee iloisesti ja täysillä (tähän ei lasketa koetilanteita). Ainoa mitä vielä kaipaisin, olisi vähän enemmän saalisviettiä, mutta ei kaikkea voi saada;) Ensimmäisiin kisoihin mentiin Mindin ollessa hieman alle 2 vuotias. Muiden mielestä Mindin olisi ollut valmis kisoihin jo PALJON ennemmin, mutta mä en uskaltanut mennä:) Onneksi mentiin kuitenkin vasta kun mäkin olin valmis ja saatiinkiin sitten kolmesta ekasta ALOn kokeesta kolme ykkötulosta hyvin pistein.
Tavoitteena meillä on edetä niin pitkälle kuin rahkeet riittää. Olisi tosi siistiä kisata joskus tokon kuninkuusluokassa, mutta aika näyttää. Onneksi Mindi on vasta nuori.

Agility:

Keppejä, putkea ja pussia mentiin jo ennen kuin Mindi täytti vuoden. Jos olisin ollut hiukan järkevämpi silloin kun Mindi tuli mulle niin kepit olisi jätetty ohjelmistosta pois. Alkeiskurssille piti mennä kun Mindi oli reilun vuoden, mutta kuinka ollakkaan, juoksu tuli juuri silloin ja ei päästykkään koko kurssille. Kesän aikana opeteltiin kirjojen avulla (niin mä olin lukenut kaikki kirjastin agikirjat ennenkun Mindi oli edes syntynyt) kaikki esteet keinua lukuunottamatta.. Ekalla agikurssilla, mihin mentiin, tehtiin heti 1-3 luokkien rataa ja aluksi oli vähän hankalaa kun me tosiaan oltiin vasta harjoteltu yhtä estettä kerrallaan;) Hyvin se kuitenkin alkoi sujumaan ja tällä hetkellä Mindi on ohjattavana aivan mahtava! Se lukee niin hienosti mun ohjauksia ja tosi harvoin possuilee radalla. Epiksissä ollaan oltu pari kertaa ja ihan hyvin on mennyt. Kisaaminen virallisesti alotetaan toivonmukaan alkuvuodesta 2011. Tavoitteena vaan pitää hauskaa:)

PK:

Makkarajälkeä tehtiin ekaa kertaa jo kun Mindi oli pieni pallero. Mä en tiennyt koko lajista oikeastaan mitään, mutta silti oli pakko kokeilla kun netistä löytyi jotkut alkeelliset ohjeet. Mindi ei ole lahjakas jäljestäjä eikä se osaa käyttää jäljestäessä nenää. Uudestaan lajista innostuttiin 2010 kesällä. Makkarajäljellä mennään vieläkin ja nakki on joka askeleella. Syksyllä 2010 sain tosi hyvän vinkin eräältä jälkiharrastajalta ja nyt ollaankin tehty muutama jälki viikossa. Edistystäkin on hieman tullut. Meillä ei ole minkäänlaisia kisaamistavotteita pk-puolella, mutta Mindi vaan tykkää ihan älyttömästi jäljestyksestä. BH-kokeen suoritimme Mindin ollessa reilun vuoden. En vieläkään tiedä mikä päähänpisto oli ilmoittaa keskeneräinen koira BH-kokeeseen! Mutta läpi meni.

Näyttelyt/mätsärit:

Omistaja tykkää näyttelyistä, mutta Mindi ei niinkään välitä. Sen mielestä on tyhmä vaan seisoa paikoillaan. Eka näyttely oli Jyväskylässä 2008 pentuluokassa, mutta se on ihan toinen tarina... Muutamissa näytelmissä käytiin 2009, mutta koska Mindi oli ihan kesken niin saatiin vaan sinistä nauhaa. 2010 menikin jo paremmin ja Mindi oli jopa kerran ERInomainen! Mätsäreissä käydään ainakun niitä lähellä järjestetään.

Lenkkeily kuuluu tietysti myös harrastuksiimme. Välillä käydään metsässä, pellolla ym. ja välillä ihan hihnalenkeillä, koska Mindi rakastaa niitä (ja mä vihaan) ja kerran viikossa yritetään käydä juoksulenkillä ja talvisin hiihdetään paljon.